perjantai 27. joulukuuta 2013

nähdään taas, joulu!

Sepä oli leppoisa ja hyväntuulinen joulu. Palasimme kotiin tänään, haikein mielin.
Mies meni tänään töihin, minulla ja lapsella on vapaata vielä uuteen vuoteen asti. 

Alla vähän fiiliksiä menneistä päivistä.


Lapsi oli aatonaattona mukanani töissä. Etukäteen oltiin juteltu mitä otetaan mukaan ajanvietteeksi ja miten siellä pitäisi käyttäytyä. Kaikki sujui tosi hyvin ja lapsi jaksoi väritellä, askarrella ja leikkiä nelisen tuntia, jonka työpaikalla vietimme. Minäkin pystyin jopa keskittymään töihini yllättävän hyvin.


Sitten kumit soikeina kohti kotiseutua, jossa kuusi odotti koristelijaa. Ja kuulkaa se on tarkkaa hommaa. Nyt kun lapsi on mukana kuvioissa ja päässyt siihen ikään, että kuusenkoristelulla on hänellekin oikeasti merkitystä, jouduin joustamaan lasipalloineni. Siispä tänä vuonna kaivoimme naftaniinista myös lapsuuteni ajan koristeita, muunmuassa tämän puuhepan, joka oli yksi silloisista joulukalenteriluukkuylläreistä. Hyvin sulautuivat kaikki yhteen, joten löysää vähän sitä tiukkaa sisustuspipoasi, woman.


Vanhempani.


Äiti tekemässä pasteijoita viemisiksi siskolleni.


Herhiläinen joulukarkkien kimpussa.


Siskon luona perinteisellä joulupuurolla.


Anna sitä puuroa. 
Taustalla näkyvä pieni henkilö sai mantelin.


Sitten meille esitettiin hieno sirkusesitys ja liikuttavia lauluja.


Serkuksia rivissä. Siskoksilla on päällään minun ja siskoni vanhat joulumekot.



Pidän tästä siskoni lautaskaapista, jonka ovi on tehty vanhasta ikkunasta.


Pianoesityskin oli.


Takaisin vanhempieni luokse ja takka tulille.


Saunomisen ja syömisen jälkeen koitti lahjojen vuoro. Pakettien määrä pysyi onneksi taas kohtuudessa. Lapsi sai meiltä yhden lahjan, joka on kuvassa näkyvä poni ja ratsastaja. Muilta hän sai kivoja ja käytännöllisiä lahjoja, mm. kaksi yökkäriä, kahdet lakanat, pipon ja pikkarit. Lisäksi hän sai hauskan pienen putkilon malliseksi kudotun hepan.

Minäkin sain mieluisia juttuja, mm. Aarikan klassikkokynttiläjalan, uudet huopikkaat puhkikäveltyjen tilalle, Imagen vuosikerran, hienon ja monumutkaisen värityskirjan, jossa riittää tekemistä (hyvää keskittymisharjoitusta etenkin rauhattomiin hetkiin), kaulakorun, villasukat, tummien hiusten kuivashampoota, hiusnaamion, kasvovoidetta jne. Yhteiseksi lahjaksi saimme ihanat mustavalkoiset Iltamuumi-lakanat, Scrabble Das -kortit, kauniin pienen tuikkulyhdyn ja likööriä.



Äiti oli tehnyt pari tällaista ihanaa kynttilänjalkaa. Lopuksi tuohon tiputettiin vielä minikoisen männyn (älä kysy mikä lajike, mutta noiden käpyjen kokoluokkaa) oksa.


Joulupäivän väliaskartelu.



Pakko vääntäytyä välillä uloskin, vaikka ankea keli ei paljon houkutellut. 
Olen varttunut urheilukentän kupeessa, jossa treenien lisäksi vietettiin aikaa ihan huvikseenkin. 
Samanlaista taikuutta paikassa on vieläkin.



"Lisää, kovempaa!"


Läheisen ABC:n yhteydessä on Novitan tehtaanmyymälä, jonne pääsee täydentämään lankavarastojaan vaikka keskellä yötä. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun livahdamme sinne äitin kanssa kesken juhlapyhien inspiraation iskettyä. Aatonaaton iltana kävin samaisella ABC:lla hakemassa pitsaa Marimekon raitayöpaita päälläni, en jaksanut vaihtaa vaatteita. Takki vaan päälle ja menoksi. Kodikasta!

Hyvää loppuvuotta, ystävät hyvät!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

artisokkapasta

Nyt on kuulkaa taas hyvä pastaohje. Tämä on ehkä sellainen "viikonloppuversio" yksinkertaisemminkin toteutettavasta artisokkapastasta. Ohje on (yllätys, yllätys) Valion sivuilta, mutta koska kirjoittaminen on niin kivaa, toistan ohjeen tänne. Ohjeeseen kuuluu myös katkarapuja, mutta teimme ilman niitä.

Artisokkapasta (neljälle)

9 dl pastaa
(200 g katkarapuja)
1 prk säilöttyjä artisokan sydämiä
8 kpl (80 g) aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä (pienet palat ovat käteviä)
1 limetti
1 rasia pisara- tai miniluumutomaatteja
2 dl rucolan lehtiä
1 rasia Viola tilli -tuorejuustoa
1 dl ruokakermaa
1/2 tl suolaa
1/2 tl rouhittua mustapippuria

Sipuli-yrttiseos

2-3 (200g) punasipulia
1 1/2 rkl öljyä tomaattisäilykkeestä
1 dl sitruunamelissan lehtiä hienonnettuna (lähikaupassa ei ollut, joten ilman mentiin)
 2 tl sokeria
1/4 tl suolaa

Valmista ensin sipuli-yrttiseos. Hienonna sipulit ja pehmitä makua mikrossa 
kuumentamalla n. 20 sekuntia. Sekoita joukkoon muut ainekset.

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan al dente. 
Käsittele sillä aikaa muut ainekset.

(Valuta katkaravut.) Paloittele valutetut artisokan sydämet 4 - 6 osaan. 
Suikaloi aurinkokuivatut tomaatit.

Purista limetin mehu. Puolita tuoreet tomaatit. 
Huuhtele ja kuivaa rucolan lehdet tarvittaessa.

Valuta pastan keitinvesi pois. Sulata kuuman pastan joukkoon tuorejuusto. 
Lisää ruokakerma ja mausteet. 

Lisää (katkaravut), artisokat, aurinkokuivatut tomaatit ja limetin mehu. 
Kuumenna kiehuvaksi. Nosta kattila pois liedeltä.

Lisää tomaatit ja rucola. Tarjoa pasta heti. 
Viimeistele annokset sipuli-yrttiseoksella.


Seuraavana päivänä heitin pannulle jäljelle jääneet pastat sipulihöystöineen päivineen. 
Saattaa olla, että oli jopa edellispäivää parempaa.

jouluperinteitä

Vietämme tämänkin joulun perinteisin menoin vanhempieni luona. Huomenna meillä molemmilla on vielä työpäivät, mutta itse aion olla siellä vain muutaman tunnin. Lapsi pääsee mukaan, koska ei viitsi viedä häntä tarhaan muutaman tunnin takia. Etukäteen on jo puhuttu, mitä ajanvietettä otetaan mukaan ja miten siellä käyttäydytään. Kun mies on saanut työnsä tehtyä, lähdemme posottamaan kohti kotiseutua. Millään ei malttaisi enää odottaa!

Eräänä päivänä oikein mietin, mikä jouluperinne minulle on tärkein. Oli todella vaikea valita vain yhtä. Sauna ja yhteinen jouluillallinen ovat sellaiset, jotka ehkä menevät kaiken edelle. 

Kuusen sisään tuomisen ajankohdasta ja puun sopivasta korkeudesta kiistellään joka vuosi.
Kiistelyn vastapuolina ovat minä ja äiti vastaan isäni, joka alkaa kärttää muutamaa päivää ennen joulua, koska kuusen saa tuoda sisään. Me vastaamme aina, että se tuodaan samana päivänä kuin aina, eli aatonaattona. Ja isä näyttää aina muka yllättyneeltä.

Minä hoidan koristelun (enkä edes antaisi muiden sitä tehdä, koska minähän luonnollisesti teen siitä hienoimman. Saattaa kuitenkin olla, että tulevina vuosina joudun pitkin hampain luovuttamaan tehtävän perijättärelleni). Isäni asentaa valot heitellen kuusen ympäristön täyteen vuotuisia perkeleitä – kunnes valot asettuvat. Viime vuonna lapsi liittyi kuusenkoristeluporukoihin. Aikaisemmin en vielä uskaltanut ottaa pientä apulaista mukaan, koska äidin vuosien mittaan hartaasti keräämät hauraat lasipallot olisivat voineet olla entiset. Tosin ennen viime vuotta kuusi jopa vähän pelotti lasta, joten hän antoi minun häärätä rauhassa. 

Aatonaaton iltana nukkumaan mennessä on kiva kutkutus vatsanpohjassa, melkein kuin lapsena. Rakastan herätä aattoaamuna yön aikana paistetun kinkun tuoksuun, kömpiä yökkärissä katselemaan joulupukin kuumaa linjaa ja siitä pikkuhiljaa aloittaa päivän hommat. Äiti hääräilee keittiössä ja me muut autamme kaikessa missä tarvitaan.

Siskon perhe on halunnut viettää muutamana viime vuotena joulua kotosalla, mutta koska on kuitenkin kiva kokoontua yhteen jossain aattopäivän vaiheessa, meille on muodostunut mukava perinne mennä heidän luokseen joulupuurolounaalle. Jos hyvin käy, joku tai jotkut lapsista esittävät joululauluja. 

Sitten käydään haudoilla, jossa vaihdetaan muutamat heit vastaan tulevien tuttujen kanssa. Viemme kynttilät miehen isän ja isovanhempien, sekä omien isovanhempieni haudoille. Hautuumaalla vallitsee aina tosi kaunis ja haikea tunnelma. En jätä koskaan menemättä sinne.

Joulusaunaan mennään yleensä naiset ja miehet -asetelmalla. Takka laitetaan palamaan saunasta tulijoille. Sen jälkeen puetaan lökövaatteet päälle ja mennään syömään. Tämä on monen mielestä huvittavaa: pöytä on katettu viimeisen päälle juhlavasti hopeineen päivineen, mutta asumme on kaikkea muuta. Niin olemme tehneet aina ja se on mahtavaa! Kinkku on minusta hyvää ihan tuoreena ja lämpimänä, mutta syön sitä loppujen lopuksi hyvin vähän ja jo yhden yön jääkaapissa olon jälkeen se ei juurikaan enää houkuttele minua.

Illalla heittäydymme olkkarin sohville avaamaan lahjoja,
jotka "pukki on käynyt tuomassa kuusen alle just sillä aikaa kun oltiin ulkona käymässä" sanotaan lapselle. Pukin fyysinen ilmestyminen ole kuulunut ohjelmaan kuin muutaman kerran (pari kolme kertaa omassa lapsuudessani ja kerran siskon tyttöjen ollessa vähän pienempiä) ja tämäkin tapa toimii mainiosti. Joku (usein nuorin) saa sitten toimia apulaistonttuna ja jakaa lahjat. Pari vuotta homman on pystynyt jo nakittamaan omalle lapselle, kunhan joku muu lukee laput.

Loppuilta menee lahjoja ihastellessa, jutellessa ja lueskellessa kirjoja. Äiti soittaa vielä isovanhemmilleni, jotka valvovat myöhään. Miehet ottavat matsia shakissa pitkin päivää – paskaisen naurun säestyksellä. Joku käy aina välillä karkkikupeilla. Lattialla kimaltelee pari kuusesta tippunutta hopeanauhaa. Lapsi höpöttää ja kyselee. Syventyy sitten leikkeihinsä. Takka poksuu ja rapsahtelee, joka puolella tuoksuu joulu, kynttilät palavat. Ei malttaisi vielä mennä nukkumaan, mutta silmäluomet painavat. 

Hyvää ja rentoa joulua, ystävät!

Tämän vuoden joulukorttimme.

lauantai 14. joulukuuta 2013

joulukalenteri


Kun olin lapsi, äiti teki minulle ja siskolleni hauskan joulukalenterin tulitikkurasioista. Joka aamu rasiassa odotti joku pieni yllätys. Isoin luukkulahja taisi muistieni mukaan olla uudet pikkarit, jotka löytyivät odottamasta takkahuoneen sohvalta luukkuun laitetun vihjelapun perusteella. 

Odotin, että oma lapseni tulee siihen ikään, että alkaa ymmärtää joulukalentereista vähän enemmän. Haluan aloittaa hänelle tällaisen kivan "kestävän joulukalenterin" perinteen. Tänä vuonna sitten hankin hänelle puisen lokerikon, joka ei ulkonäöltään paljon pieneen lapseen vetoa, mutta muutaman päivän jälkeen hän lakkasi sanomasta, kuinka paljon haluaisi "sellaisen joulukalenterin kun sillä yhdellä pojalla kaupassa oli." Kaupathan pursuavat toinen toistaan mehevämmän näköisiä kalentereita, mutta lapsi on nyt tainnut äkkästä, että tässä kalenterissa sisältö on ulkokuorta tärkeämpi. 

Lapsi piti aluksi itsestään selvänä, että luukuista ilmestyneet yllätykset 
ovat myös äidin ja isin, kunnes kerroimme että ne ovat hänen ikiomiaan. Ilahduin hänen olettamuksestaan, koska hän oli valmis jakamaan oma-aloitteisesti. Ainoan lapsen vanhempana tähän seikkaan haluaa kiinnittää erityisen tarkkaa huomiota.

Lokerikosta on tarkoitus tulla perinne, jonka varastosta esille kaivamista odotetaan jouluisin innolla. Luukut ovat vakiostaan tyhjiä, joten ei haittaa vaikka lapsi menisikin niitä kurkkimaan. Yön aikana oikean päivän lokeroon on mystisesti ilmestynyt yllätys. Luukkujen sisältöjä on helppo keksiä ja viime tipassakin sinne keksii hyviä hätävaroja.


Lokeroista on tähän mennessä löytynyt tarroja, muumikeksejä, lakua, parit pinnit ja hopeatoffeeta. Jos yllätys ei mahdu luukkuun (vaikkapa tarra, jota ei voi taittaa), sieltä löytyy vihjelappu, jonka äiti tai isi lukevat. Haluan pitää luukkukohtaisen yllätyksen mahdollisimman pienenä, eli jos siellä on karkkia, sitä on 1-2 kpl karkista riippuen, tarraylläri on 1-3 kpl riippuen tarran koosta jne.

Tämä kalenteri sisältää yllätyksen myös viikonloppulapsivieraille.