torstai 24. tammikuuta 2013

london calling



Omaperäisestä otsikosta ja biisilinkistä voi ehkä päätellä jutun aiheen.
Aivan oikein! Varasimme viime viikolla muutaman päivän matkan Lontooseen, jonne menemme viettämään 9. hääpäiväämme. Lähtö on jo parin viikon päästä. Can't wait! Lapsi pääsee mummin ja ukin luokse ja kiitänkin heitä jo etukäteen tästä mahdollisuudesta! <3 Jännittävää päästä pitkästä aikaa kahdestaan noin pitkälle reissulle. Epäilemättä lasta tulee kamala ikävä, mutta kivaa viettää aikaa myös kahdestaan.

Passit on uusittu (joka onkin nopeutunut ja helpottunut huomattavasti sitten viime kerran, mutta helkkari että onkin kallista!) ja matkavaatteet mietitty pääpiirteisesti (päässä). Ainut ongelma on kengät: mitkä oikein voin laittaa? Tällä hetkellähän siellä on ihan talvinen keli, mutta helimikuussa voi kyllä olla muutama plusastekin. Pidän talvisin aina nulleja (huopikkaita), mutta jos on vähänkin märkää, ne imaisevat heti vedet sisäänsä loppuunkulutetuista pohjista. Ne eivät ehkä ole muutenkaan sopivat Lontooseen ja sehän se pulma onkin: ei mulla ole mitään muunlaisia kylmän kelin kenkiä, joissa olisi hyvä kävellä miljoonia kilometrejä. Eikä puhettakaan nilkkureistani, koska ne näyttävät ihan kamalalta mekkojen kanssa, jotka ovat vakiovaatetukseni. Josko sitä pärjäisi vähän lämpimämmän kelin kengillä? Joka tapauksessa virsujen pitäisi olla viimeisen päälle hyvät jalassa. Lisäksi jonain iltana olisi kiva laittaa vähän parempaakin päälle, joten korkkaritkin pitää kaiketi ottaa mukaan – jos mahtuu. Meillä on nimittäin tavoitteena pärjätä vain yhdellä peruskokoisella ja yhdellä pienellä lentolaukulla. Helppo homma meikäläiselle, joka pakkaa mukaan suunnilleen koko kämpän.

Takkikin on vähän kysymysmerkki. Villakankainen jokapäiväinen takkini olisi ehkä hyvä vaihtoehto, koska se kestää kovaakin pakkasta (mitä siellä tuskin silloin on), eikä ole ihan tuskaisen kuuma lauhkeammallakaan säällä.  No niin hyvä, se on päätetty.

Mulla on tapana aina ennen kaupunkilomaa mennä ostamaan paikan matkaopas ja lukea sitä hyvissä ajoin ennen reissua. Jos Tukholmaa ja Tallinnaa ei lasketa, olen viimeksi ollut (ulkomaan) matkalla neljä vuotta sitten kun täytin 30 ja olen kaihoten katsellut kirjakauppojen matkaopasosastoja. Kovin matkakuume minulla on aina tähän aikaan vuodesta ja kesällä, mikä johtunee kaiketi siitä, että niihin akoihin olemme aina reissuja tehneet. Nyt kun matka tuli tilattua, minulla oli vihdoinkin taas "lupa" mennä ostamaan opus. Juhlavaa. 

Koska aikaa on kuitenkin melko vähän loputtoman paljon vaihtoehtoja antavalle Lontoolle, meidän täytyy vähän miettiä, minkälaisen pintaraapaisun haluamme tehdä. Miehen (joka on käynyt kerran aikaisemmin pikaisesti Lontoossa) ainut toive on päästä erääseen museoon ja minä haluaisin nähdä ne tunnetuimmat nähtävyydet ulkoapäin. Sitten minua kiinnostavat vain katunkäkymät ja yleinen fiilis, aivan kuten muissakin kaupungeissa. Kiinnostavia museoita olisi vaikka kuinka, mutta luulen etten malta keskittyä niihin (sitä yhtä lukuunottamatta) nyt ekalla kerralla kun ulkona on niin paljon tutkittavaa.

Hotelliksi valitsimme  kunnon englantilaistyyliä huokuvan kodikkaan paikan, jossa tarjoillaan aamuisin englantilainen aamiainen. Että se on sitten ainakin matkan ajaksi hei-hei laihis..

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

antakaa jotain!


Ai miten laihisprojektini on lähtenyt käyntiin? Aaargh, vihaan laihduttamista! Vaikka otankin sen nyt tosi rennosti, minä olen silti ihan vieroitusoireiden vallassa. Voin samalla tosi energisesti ja hyvin, mutta suurin ongelma onkin juurikin se, että tekee mieli kaikkea sitä mitä pitäisi vähentää. Ohje mieliteoille on se, että täytyy huolehtia säännöllisestä syömisestä ja näläntunteen loitolla pitämisestä ja niin teenkin. Aaargh! Suurin ongelma ei todellakaan ole se, vaan se tietoisuus, että nyt täytyy rajoittaa tiettyjä asioita. Psykologinen reaktio.

Joku ravitsemustyyppi kerran lohdutti minua, että kehoni toimii ainakin oikein: vartalon pitääkin reagoida lihomalla jos syö liikaa ja/tai väärin. Ne, jotka leveilevät sillä etteivät liho vaikka mitä suuhun laittaisi ovat itse asiassa vääränlaisen aineenvaihdunnan vallassa. No kiitti lohdutuksesta, mutta kuulostaa silti ihan tyhmältä jutulta mun korvissa.

Mutta en minä mitään luovuttamassa ole. Pari viikkoa on mennyt jo tosi hyvin (paitsi viikonloppuisin pitää vähän ratketa) aikaisemmin itselleni laatimillani ohjeilla. Vettäkin olen oppinut juomaan ja aamupalaa syömään. Helkkari.

tiistai 15. tammikuuta 2013

kysymys jos toinenkin


Sain haasteen siskoltani, Vehkosuottarelta.

Haaste menee näin: 
  kerro 11 asiaa itsestäsi 
  vastaa haastajaan esittämiin 11 kysymykseen 
  keksi 11 uutta kysymystä, jotka esität uusille haastetuille 
 haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa 
 ilmoita heille, että heidät on haastettu 


11 ASIAA ITSESTÄNI

1. Nauran aika paljon.
2. Tilannekomiikka ja sarkasmi ovat parasta huumoria.
3. Olen viimeisen vuoden ajan onnistunut kasvattamaan itseäni monessa vaikeassa asiassa, 
vaikka työtä riittää edelleen.
4. Poden liikaa huonoa omaatuntoa, sellaisistakin asioista, joille en voi mitään.
5. Olen aika hallitseva persoona.
6. En kestä ylimielisyyttä tai liiallista kyseenalaistamista, joka menee brassailun puolelle.
7. Olen onnellinen (ja joskus minulla on siitäkin huono omatunto).
8. Uskallan ja haluan puhua vaikeista asioista.
9. Olen herkkä vaistoamaan ihmisistä asioita.
10. Olen aika avarakatseinen.
11. Otan liikaa muiden huolia omikseni.

11 KYSYMYSTÄ

1. Mikä oli eilisen päivän kohokohta?
Kävelyretki lapsen kanssa läheisen kartanon maille.
Kun mies tuli kotiin ja sanoi että lähdetään Lontooseen.
Hyvin onnistunut kauppalista ja reissu "isoon kauppaan" viikon ruokien ostoon.
Pieni loppulasku.

2. Mistä olet onnellinen tänään?
Kuivasta pakkasesta. Puhuin töissä mieltäni vaivaavasta asiasta. 
Akateemisen kirjakaupan kautta kotiin.
Iltasaunasta perheen kanssa.

3. Mitä haluaisit tehdä huomenna?
Onnistua saamaan eteenpäin mahdollisimman paljon erästä työhommaa.
Tavata äidin, joka tulee kaupunkiin kampaajalle.

4. Lempivaatteesi, (tästä olisi kiva saada kuva)?
Kotona useimmiten joku yöpaidan ja kotimekon risteytys ja villasukat paljaissa jaloissa (myös kesällä). Kun lähden ihmisten ilmoille, lempivaatteikseni lukeutuvat mm. pari CosinMiun ja Marimekon mekkoa. Lemppareikseni päätyvät yleensä sellaiset vaatteet, jotka ovat hyvälaatuisia ja mukavia päällä.

5. Paras piirteesi, ulkoinen ja sisäinen?
Ulkoinen on varmaan silmien alue, poskipäät ja hampaat. 
Osaan lukea ihmisiä ja pärjään sosiaalisesti. Huumori.

6. Mitä kehittäisit itsessäsi?
Ärsyyntymiskynnystä korkeammaksi.
Ammatillista osaamistani.
Kärsivällisyyttä.

7. Mikä on sinun tsemppiajatuksesi itsellesi vaikeina aikoina?
Minusta välitetään. 
Hyvä ruoka ja oma sänky. 
Joku tuleva mukava tapahtuma.

8. Osaatko olla armollinen itsellesi ja miten se ilmenee?
Liian harvoin, eli se ei ilmene oikein mitenkään.

9. Kuinka sinut saa leppymään?
Ihan reilu anteeksipyytäminen toimii, en pidä siitä että luikitaan tai siirretään tuonnemmaksi. Pidän sitä pelkurimaisena käytöksenä.

10. Miten haluat tulla lohdutetuksi?
Riippuu asiasta. Isommassa surussa kainalossa olo, 

pienemmässä myötätunto (ei väkisin väännetty) ja joskus pelkkä kuuntelu.


11. Kuinka kannustaisit itseäsi?
Hankin itselleni palkintoja hyvistä suorituksista.


UUDET 11 KYSYMYSTÄ

1. Elämäsi tähän mennessä 3 tärkeintä ateriaa 
(ei tarvite olla hienoimmat, vaan ne, jotka ovat merkinneet eniten)?
2. Pitkäaikainen haaveesi?
3. Asia, jonka haluat tehdä aina uudestaan ja uudestaan (tähän ei lasketa arkisia asioita)?
4. Kaksi asiaa, jotka muuttaisit itsessäsi.
5. Jos saisit valita vapaasti, missä ja miten asuisit?
6. Mitä asiaa epäröit viimeksi?
7. Missä asiassa et meinaa saada itseäsi niskasta kiinni?
8. Ruoka, johon et kyllästy?
9. Mistä suutut?
10. Mitä olet halunnut tänään?

Luen vain muutamaa blogia, joista yhdeltä tämän sain ja takaisin lähettäminen ei kai käy laatuun.
Kaksi muuta taas ovat suljettuja, mutta Hehkutukselle lähtee haaste. Yksihän on melkein kuin 11, right?


maanantai 14. tammikuuta 2013

hyvä muisti

Joskus suorastaan pelottaa, miten hyvin lapsi muistaa. Olen ollut siinä käsityksessä, että noin pieni ei muista asioita kovin pitkän matkan päästä ja eiväthän kaikki kai muistakaan. 

Manna muistaa. Norsun lailla. Hän muistaa asioita jopa siltä ajalta kun oli vasta vuoden ja 2 kk:n ikäinen, vaikka niistä asioista ei olisi erikseen puhuttu. Ihan yllättäen hän kertoo, että tuolla oltiin silloin sen ja sen kanssa ja siellä oli iso hauva. Hän kertoo yllättävän pitkiä katkelmia jostain asioista, jotka on koettu vain kerran ja jo kaukaisessa menneisyydessä.

Viimeksi ällistyin kun pari viikkoa sitten höyryhengitimme peiton alla hänen yskäänsä helpommaksi. Siellä hän alkoi jutella, että vanhassa kodissa hengitettiin tämän saman peiton alla äitin ja isin sängyssä. Tästä on aikaa vuosi ja se on ollut ennen tätä ainut kerta kun Mannan kanssa on varsinaisesti höyryhengitetty. Jälleen kerran ällistelin, että hän ylipäätään muisti koko asian ja siihen päälle vielä tarkkoja yksityiskohtia.

Lapsi on muistanut autossa istuessaan sellaisia reittejä, joita pitkin olemme menneet vain kerran pari aikaisemmin. Vähän aikaa sitten hän huomautti takapenkiltä erääseen risteykseen pysähdyttyämme, että poliisisetä pysäytti viimeksi tässä isin ja isi puhalsi. En olisi itsekään muistanut, että olimme silloin juuri siinä risteyksessä kun poliisi puhallutti. Se kun on minulle vielä aika vierasta seutua. Hän saattaa huudahtaa takapenkiltä, että miksi me menemme täältä, tuollahan on vanha koti jos satumme ajamaan siellä päin.

Esimerkkejä olisi vaikka kuinka.


Vaikka nämä jutut ällistyttävät minua, olen samalla hyvilläni: minulla itselläni nimittäin on erittäin hyvä muisti. Todistettavasti varhaisin muistoni on siltä ajalta kun olin noin 3, mutta kirkkaasti alan muistaa tarha-ajasta (n. 5v) ylöspäin. Muistan ihmisten puheita, tekemisiä ja tapahtumia, tuoksuja, tuntoja. Minulle on aina jäänyt helposti päähän laulut ja sanat, mainokset ja sen sellaiset. Tämän lisäksi minulla on tarkka valokuvamuisti. 

Joskus harmittaa kun asioiden muistaminen on itselleni niin itsestään selvyys ja kun alan niistä puhua, toinen ei muistakaan mitään, edes sellaista tapahtumaa, jota pidän hänellekin tosi tärkeänä. Hyvästä muistista on mielettömän paljon hyötyä, mutta on siitä riesaakin. Joitain asioita kun olisi hyvä vähän unohtaa. Mutta toisaalta koska minulla on hyvä muisti, olen itselleni tosi armoton
jos kerran unohdan jotain.


Ja juttuun varsinaisesti kuulumaton asia. Kävimme sunnuntaina testaamassa Rautatientorin Jääpuistoa. Lapsi kokeili elämänsä ensimmäisen kerran luistimia ja oli innoissaan. Joskus lapset saattavat kieltäytyä saman tien koko touhusta kun saavat luistimet jalkaansa, mutta ainakin tämän lapsen osalta ensimmäinen kerta meni hymyilyn merkeissä kolme numeroa liian isoilla luikkareilla. Seuraavaa kertaa odotellessa!

löytöjä

Olen havainnut uuden kotimme läheltä kaksi kirpparia: toinen on vanha kunnon Pelastusarmeijan ja toinen on juuri perustettu iso itsepalvelukirppis. Testasin viime viikolla tuon Pelastusarmeijan ja sehän oli oikein kivan kodikas ja sopivan kokoinen. 


Mukaan lähti kaksi lelua: toinen oli ihana puinen auto, rekka tai mikä ikinä se nyt onkaan (1€). 
Pohjaan on polttoleimattu Copyright 1981 Timberlynn Toys Forest Grove, Oregon. 
Lelu on minusta niin kivan näköinen, että se pääsi osaksi olkkarin sisustusta ja
siitähän se on kätevä ottaa leikkeihin.

Toisena leluna löysin hyväkuntoisen perinteisen pienen Plaston kauhatraktorin (0,50€), 
jonka johdosta lapsi kiljahteli riemusta - kaikenlaisista autoista ja koneista kun pitää. 



Viime viikolla lykästi myös Isolla Roballa: Olin työkaverini kanssa lounasostoksilla ja päätimme poiketa samalla Fidaan. Lasivitriinissä minua odotti kaksi Harri Koskisen Iittalalle suunnittelemaa pienempää Lantern -tuikkulyhtyä. Olen haaveillut vuosia niistä suuremmista versioista. Nämä söpöt pienennökset tulivat tuotantoon paljon niitä myöhemmin. Hintaa Fida pyysi 25€/ kpl, mikä voi tuntua kirppishinnaksi aika suolaiselta, mutta uutena yksi maksaa kuitenkin melkein 60 euroa, joten pidin näitä täysin uuden veroisessa kunnossa olevia lyhtyjä hyvänä löytönä. Suosin yleensä ihan kirkkaan väristä lasia, mutta näiden harmahtavan ruskean sävyn tiesin sopivan kotimme väreihin kuin nakki pyllyyn (kiitti Inka, ilmaus tarttui minuun). 
I was right.

torstai 10. tammikuuta 2013

kätevä ruokakuljetus

Intialainen lounasboksi. Näin sellaisen työkaverillani ja hän kertoi ostaneensa sen intiasta, jossa kuulemma kaikilla on sellaiset. Julistin haluavani samanlaisen ja kaverini alkoikin ottaa heti selvää mistä niistä saisi täältä ostaa. Pienen surffauksen tuloksena selvisi, ettei niitä Suomesta taida oikein saada, mutta eBayssa niitä näytti olevan vaikka kuinka. Sieltä siis!


Boksi toimii niin, että ruoat voi eritellä kerroksiin, mikä on kätevää, jos haluaa pitää vaikka riisin, kastikkeen ja lisukkeet erillään ennen syömistä. Klipsit takaavat tosi tiiviin paketin. On olemassa myös sellaisia bokseja, joiden jokaisessa välissä on pienet samasta teräksestä olevat lautaset ja niiden ansiosta myöskin yläpuolella olevan astian pohja pysyy puhtaana. Sellaisen version tilasin siskolleni joululahjaksi.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

nyt se tapahtuu


En jaksa enää kuunnella pään sisäistä ruikutustani siitä, etten saa itseäni niskasta kiinni ja tiputettua painoani. Vaikka olen yleisesti aika pirtsakka tyyppi, haluaisin kuitenkin energisemmän olon.
Koska kolesteroli- ja muut sisäelinteni arvot ovat priimaa, minulla ei ole terveydellisiä ongelmia, eikä näin ollen mikään ole pakottanut minua elämäntapamuutokseen. Mutta kohta niitä voi tulla jos en tee jotain.

En aloita mitään kidutuskuuria, kuten aiemmin on tapanani ollut, vaan etenen pikku hiljaa. En halua kieltäytyä totaalisesti mistään, joten en aio muuttaa ruokavaliota ihan radikaalisti, koska jos sen teen, repsahdan ihan taatusti. Mutta joitakin parannuksia tulee tapahtumaan. Pitkä ja kivinen tie tämä tulee olemaan, mutta jos nyt en saa mitään aikaiseksi niin sitten lopetan koko yrittämäsen. Tämä on viimeinen kerta.

Muutoksia, joita aion tehdä:

1. Pienennän annoskokoja ja syön useammin
2. Vähennän nopeita hiilareita ja valkoisia raaka-aineita (yhyy, pasta)
3. Lisään kasviksia entisestään
4. Opettelen juomaan enemmän vettä (tiedän että se vaikuttaa oloon todella paljon)
5. Kiinnitän huomiota siihen, että saan tasapuolisesti tärkeitä ravintoaineita

Hyvänä apuna minulla on Kiloklubi, joka on netissä toimiva ilmainen painonpudotus- ja hyvinvointisivusto. Olen käyttänyt sitä joskus aikaisemmin ja nyt otin sen käyttöön taas. Palvelua voivat käyttää kaikki, jotka haluavat muuttaa hyvinvointiaan, ei pelkästään hoikistumista halajavat. Palveluun kirjaudutaan ja omien tietojen (eli sen hetkisten elämäntapojen, joita voi käydä muuttamassa edistymisen mukaan) pohjalta ohjelma laskee sinulle tarpeellisen päivittäisen kalori- ja liikuntamäärän. Esimerkiksi aktiivisemman liikkujan suositukset näyttävät ihan erilaiset kuin suhteellisen liikkumattoman tyypin.

Siellä ei tuijoteta pelkkiä kaloreita, vaan ruokapäiväkirjaa täyttämällä ohjelma opettaa syömään oikein kertomalla heti, mitä ravintoarvoa pitäisi vähentää tai lisätä tai meneekö kaikki kuten pitääkin. Samoin liikunnalla on oma hyvä ohjeistuksensa: palvelu kertoo, jos näyttää siltä, että kaipaat vaikkapa liikuntaasi hieman monipulisuutta tai lisäämään määrää. Ruoka- ja liikuntaosiossa suuntaa antavat eri osioiden (kuten eri ravintoarvot) "pyrpylät", jotka muuttavat väriä sitä mukaa, menetkö ruokavalinnoillasi oikeaan vai väärään suuntaan. Tavoite on tietenkin saada kaikki pyrpylät päivittäin vihreiksi. Edistymistään voi seurata kirjaamillaan painolukemilla. Tutustu ihmeessä tähän mainioon sivustoon!

Muita muutoksia hyvinvoinnin edistämiseksi:

1. Pian alan liikkua, ensin sopivan pieniä määriä kerrallaan, etten kyllästy heti
2. Menen arkena ajoissa nukkumaan
3. Pyrin mahdollisimman säännöllisiin työpäiviin.

Siitä se alkaa, helkkari..

munakoisogratiini

Testattiin tällaista Valion sivuilta löytynyttä reseptiä ja ai että se oli hyvää!

Munakoisogratiini 4-5 annosta

2 (n. 400 g) munakoisoa
1-2 rkl juoksevaa Oivariinia
1/2 tl suolaa
1 pussi pakastesipulia (itse tykkään mieluummin "oikeasta" sipulista)
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
1 kasvisliemikuutio
1 tl sokeria
1 prk Kolmen juuston kermaa
1/2 pussia (150 g) juustoraastetta

Leikkaa munakoisot 1 cm:n paksuisiksi viipaleiksi. Paista niihin kauniin ruskea pinta pannulla Oivariini-rasvassa. Ripottele pinnalle suolaa. Nosta ne työtasolle odottamaan.

Kuullota sipulut Oivariinissa. Lisää joukkoon tomaattimurska ja liemikuutio. Mausta sokerilla. Anna kiehua muutama minuuutti.

Laita uunivuokaan kerroksittain munakoisoviipaleita ja tomaattikastiketta. Kaada päälle kerma ja ripottele pinnalle juustoraaste.

Kypsennä gratiini uunissa 225 asteessa 20-25 minuuttia.

Huom! Jos mahdollista, käytä matalaa, laakeaa vuokaa, jotta kastikkeesta pääsee haihtumaan ylimääräinen neste. Meille kävi se virhe, että käytimme liian syvää vuokaa, jolloin lopputuloksesta tuli pikemminkin juustokuorrutuksellinen muhennos. Mutta ei se makua pilannut. :)

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

lämmin punajuurisalaatti


Testasin uutena vuotena erästä (taas kerran) Valion sivuilta löytämääni salaattiohjetta. Koska syöjaporukasta vain osa piti Aurajuustosta, päätin korvata sen fetalla, mikä toimi tosi hyvin. Salaatti oli parempaa kuin etukäteen kuvittelin ja nyt mies haluaa tehdä sitä taas.

Lämmin punajuurisalaatti neljälle

2 isoa punajuurta
150 g Aura murua (vaihtoehtoisesti 2/3 Apetinan fetaköntistä tai vuohenjuustoa, joka yhdistetään usein punajuuren kanssa)
2 rkl smetanaa
1 ruukku jääsalaattia (laitoin itse sekaan myös tammenlehtisalaattia)
1 omena kuutioituna (mielestäni 2 on sopivampi määrä)
1 dl hasselpähkinöitä rouhittuna (meiltä puuttuikin tämä raaka-aine, joten korvasin sen paahdetuilla pinjansiemenillä. Hyvin toimi!)

Tarjoiluun

Balsamicosiirappia (perus balsamicokin toimii)
Oliivi- tai avokadoöljyä
Mustapippuria myllystä
Oma lisäykseni: ripaus suolaa salaatin joukkoon terästi makuja paremmin

Keitä punajuuret kypsiksi, noin 40 minuuttia. Jäähdytä, kuori, leikkaa kannat pois ja viipaloi neljäksi paksuksi kiekoksi.

Sekoita keskenään Aura (tai murustettu feta) ja smetana. Painele seos punajuurikiekkojen päälle. Kuorruta uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Valmista salaattipeti revitystä salaatista, omenakuutioista ja pähkinärouheesta.

Aseta lämmin punajuurikiekko salaattipedille ja tarjoile heti balsamicosiirapin, öljyn ja rouhitun mustapippurin (ja ripauksen suolaa) kanssa.

Kuva ei onnistunut ihan niinkuin suunnittelin, mutta hyvää oli!

lauantai 5. tammikuuta 2013

en saa tarpeekseni tästä


Pienen tytön niska. Se on yksi suloisimmista jutuista mitä tiedän. 
Voisin tuijottaa sitä aina vaan.

joulun viettoa

Sain tämän mahtavan joulupallon työkavereiltani lahjaksi.
Se lämmitti sydäntäni toden teolla: huomaa taannoinen kaulahuivipäivitykseni. 


Vietimme joulun perinteisesti vanhepieni luona. Meno oli taas ihanan tunnelmallista, rauhallista ja äiti loihti tapansa mukaan taas pöydän täyteen herkkuja. Aattona kävimme siskoni luona joulupuurolla, joka niinikään on muodostunut joulun kivaksi perinteeksi. 
Tänä vuonna saimme nauttia ihanan pitkistä joulupuhistä.



Kotiseutumme maisemia.


Lunta ja pakkasta riitti. Oikea joulukeli siis (toisin kuin viime vuonna).


Ihania minikäpyjä (älä kysy minulta mistä puusta ne ovat, äiti voisi kommentoida siihen)
ulkona korissa.


Joulukuusen innokas koristelija.

 

Äiti keräsi vuosien saatossa lasisia joulukoristeita, joita on nyt kuusen täydeltä.
Ihania aarteita!



Kaikki valmiina! (koristeessa muuten niitä samoja minikäpyjä)



Lahjojakin oli!


Herkkupöytä, jonka sisältö vaihtelee vuosittain.



Joku innokas tyyppi tuolla oikealla.